1940 – LUVUN LOPPU

Vuosikertomus Lapin veikkojen toiminnasta vuodelta 1947 on täynnä tiivistettyä urheilutoimintaa ja ei liene liioiteltua väittää tätä vuotta seuran siihen asti vilkkaimmaksi. Seuran jäsenmäärä kohosi jo 373:een ja muun muassa vuonna 1947 seuran 20-henkinen voimistelujoukkue osallistui Suomen Suurkisoihin. Seura ei rahallisesti auttanut Suurkisoissa käyneitä, vaan oli kisatoimikunta keräsi itse varat matkaansa varten järjestämällä muun muassa iltamia. Sodankylän kunta avusti Suurkisoihin osallistunutta joukkuetta 20 000 markalla.

Edelleen vuonna 1947 seura rakensi kahdesta parakista ensimmäisen toimitalonsa. Tämä ripeä suoritus erittäin vaikeissa olosuhteissa tapahtuneena on seuran järjestövoiman vahvistumisen selvä osoitus. Kun rakennushanke kohtasi kohtasi vielä monenlaista vastatuulta ja kaikesta huolimatta se saatettiin onnellisena päätökseen, on saavutus sitäkin arvokkaampi. Tämän ”Vanhan-Veikkolan” tai toiselta nimeltään ”Parakki-Veikkolan” rakentamisen aikaisissa vaikeuksissa lienee kasvanutkin seuran jäseniin ja kyläläisiin se luja kiintymys oman seuran asioihin, joka myöhemmin nykyistä toimitaloa rakennettaessa oli erittäin tarpeen.

Vuonna 1947 pantiin käyntiin myöskin jäsenten koulutus. Luonnollisesti koulutustoiminnassa ei kuitenkaan päästy lähimainkaan vielä siihen, mihin olisi ollut tarvetta. Vuonna 1947 suoritti kuitenkin III lk:n tuomarikortin rata- ja kenttäurheilussa kaksi ja pesäpallon II lk:n tuomarikortin kolme seuran jäsenistä. Myös neuvontatyö ja valmennus aloitettiin vuonna 1947. Yleisurheilutoiminnassa aloitettiin myös piirikunnallisien kilpailujen järjestäminen.

Talviurheilun kannalta merkittävin tapahtuma oli kansallisten hiihtokilpailujen eli Lapin Kisojen aloittaminen. Ensimmäiset Lapin Kisat pidettiin 6. ja 7. huhtikuuta 1947.

Kansakoululaisten hiihtokilpailut Kuvan lähde tästä

Vuonna 1947 tehostettiin myös pesäpallon harrastusta. Jouko Mäkelän innokkaan ja osaavan työn tuloksena pesäpallosta kasvoi myöhemmin usean vuoden ajaksi seuran vahvin ja tuloksellisin osa. Seuran joukkue on kävi vuodesta 1948 alkaen 1950 luvulle saakka hyvällä menestyksellä otteluja Pohjois-Suomen parhaita pesäpallojoukkueita vastaan aina Ylivieskaa ja Haapajärveä myöten.

Yleisurheilun alalla alkoi heti sodan jälkeen myöskin voimakas kehityskausi. Ennen kuin Rovaniemelle saatiin kunnollinen urheilukenttä, oli Sodankylän kenttä ainoa SVUL:n Lapin piirin alueella, jossa yleisurheilukilpailuja voitiin pitää. Niinpä seuran yleisurheilutoiminta tänä aikana vilkastui voimakkaasti. Vuodesta 1948, jolloin Lapin Veikot saavutti yleisurheiluseurana III luokan, on se tähän mennessä vuodesta toiseen pysynyt luokkaseurana. Kolmena vuonna 1940-luvun lopussa saavutettiin seuraluokittelussa I:nen luokka. Tiheään pidettyihin piirin ym. suuriin kilpailuihin tarvittiin runsaasti toimitsijakaartia. 1950 – 1960 luvun puolivälissä oli kurssikoulutuksen saaneita palkintotuomareita yli 60. Aktiiviurheilijat jäivät kuitenkin piirikunnalliselle tasolle, mutta seura oli Lapin piirin vahvin seura useana vuonna. Seuran nimekkäimpiä urheilijoita kyseisinä vuosina olivat Arvi Karkkola, Jouko Tekoniemi ja Marjatta Hannula, jotka kaikki saavuttivat muun muassa piirinennätyksiä. Yleisurheilun johtohenkilöistä mainittakoon muun muassa Ensio Hanski, Pekka Nikkarinen ja Erkki Lausto.

Vanhastaan hiihtourheilu kuului hyvin keskeisenä osana seuran toimintaan. Hiihdon alalla tehtiin paljon töitä, mutta jostakin syystä saavutukset eivät kohonneet erikoisen hyviksi. Seuran pääkilpailut hiihdossa, Lapin Kisat, kyettiin hoitamaan joka vuosi kaikella kunnialla. Samoin hiihtokasvatusta tehtiin vuodesta toiseen hyvinkin suurella innolla. Siitä huolimatta seuran hiihtäjät eivät kuitenkaan pysyneet aina naapuriseurojen parhaimpien tuntumassa. Tähän oli syynä lähinnä kirkonkylän huonot hiihtomaastot. Parhaiten menestyneitä kilpailijoita olivat Veikko Kaltiokumpu, Mauno Suopanki, Kyllikki Laukkanen, Veikko Koivuperä ja Reijo Pääkkö. Hiihtojaoston puheenjohtajana toimi koko sodanjälkeisen ajan yhtäjaksoisesti Onni Hulkko.

Myös painin alalla seuralla on vanhat perinteet. Tosin vuonna 1931 aloitettu painiharrastus pääsi välillä nukahtamaan ja sodassa tuhoutuivat seuran painimatotkin. Vastoinkäymisistä huolimatta painitoimintaa jatkettiin entistäkin suuremmalla innolla sodan jälkeen. Välittömästi sodan jälkeen hankittiin uudet painimatot ja painikasvatustyö alkoi. Meni kuitenkin useita vuosia ennen kuin tuloksia näkyi. Aluksi seuralla ei ollut tarpeeksi osaavia paininopettajia. Tämän puutteen poisti kuitenkin  kunnalliseksi urheiluohjaajaksi paikkakunnalle saapunut Heikki Niemi. Koko sodanjälkeisen ajan painijoiden  innokkaana johtomiehenä toimi Lauri Eskola. Heikki Niemen jälkeen, vuodesta 1953 alkaen, seuran paininopettajana toimi Lasse Talosela. 1950 - luvulla paini oli seuran vahvin urheilumuoto sen harrastajajoukon käsittäessä yli sata säännöllisesti harjoittelevaa eri ikäistä nuorta. Painiharjoituksia pidettiin viidessä eri kylässä, joten esim. painimattojen hankkiminen näin moniin harjoituspaikkoihin oli huomattava taloudellinen kysymys. Sodankylän kunta avusti painimattojen hankkimisessa hankkimalla kunnan alueella käytettäväksi kaksi painimattoa. Useat seuran painijat ehtineet tulla tutuiksi jo etelä-Suomea myöten.

JOHTOKUNTA 1946 - 1949

[ Koti ] [ Ylös ] [ Lehtileikkeet ]

Webmaster
Copyright © 2002 Lapin Veikot
Muutettu: 28. huhtikuuta 2007